Etsi
  • Jiri Mäntysalo

Rosa Luxemburg antimilitaristina



Pidin alla olevan alustuksen DSL:n koulutus- ja tiedotussihteerin ominaisuudessa Vantaan Rauhanklubilla Tikkurilan asukastilassa 30.11.2021!



Yleistä infoa Rosasta


Rosa Luxemburg syntyi vuonna 1871 silloisen Venäjän valtakunnan puolalaisalueella. Perhe ei ollut erityisen varakas, mutta vanhemmat arvostivat sivistystä, kirjallisuutta ja kulttuuria sekä halusivat lasten saavan hyvän koulutuksen.


Nuoruus ja Marx


Jo nuoressa iässä hän joutui virkavallan kanssa ei-niin-mukaviin tekemisiin, sillä 15-vuotiaana - vuonna 1886 - hän aloitti illegaalissa kerhossa, jonka kautta hän sai ensimmäisen kosketuksen työväenluokkaan. Kerhojen ohella pidettyjen rahankeräysten avulla oli neljä vuotta aiemmin perustettu Proletariaatin sosialistinen vallankumouksellinen puolue, joka johti lakkoja ja taisteli myös poliisivaltaa vastaan. Rosa liittyi tähän puolueeseen, kun siitä oli enää sirpaleet jäljellä.


Poliisi oli näiden illegaalien kerhojen perässä sen minkä kerkesi, ja Rosa Luxemburg joutui myös kerhon ja tämän puolueen jäsenenä pidätysuhan alle. 17-vuotiaana Rosa Luxemburg lähti vangitsemista pakoon ulkomaille ja asettautui Zürichiin, Sveitsiin, jossa hän aloitti myös yliopisto-opiskelun. Yliopistossa hän tutustui etenkin Karl Marxin kirjoituksiin ja ihastui niihin heti. ”Niissä on raikas tyyli ja rohkea ajattelu, joka ei hyväksy mitään valmiiksi annettuna”, oli hän sanonut.


Seuraava merkittävä vaihe on varmaankin vuonna 1898, jolloin hän hankki Saksan kansalaisuuden lumeavioliiton avulla ja muutti Saksaan. Hän oli tutustunut Saksan sosialidemokraattiseen puolueeseen ja tullut vakuuttuneeksi, että siinä porukassa hän halusi vaikuttaa. Rosalle oli tärkeää kehittää luokkasolidaarisuutta puolalaisten ja saksalaisten työläisten kesken. SPD:hen liittyminen merkkasi alkua Rosan sitkeälle työlle puolueen politiikan vasemmistolaistamiseksi sisältä käsin ja työväenluokan voimien yhteenkokoamiseksi. Tässä työssä hänellä oli merkittävä joukko kanssataistelijoita ja kannattajia, mutta hän joutui jatkuvasti puolueen oikeistosiiven kanssa isoihinkin vastakkainasetteluihin.


Aktivisti rauhan puolesta

Tänään me keskitytään Rosa Luxemburgin työhön antimilitaristina, sodanvastustajana ja rauhan puolestapuhujana. Sodanvastaisuus oli aina Rosa Luxemburgin vaikuttamistyössä ja sen prioriteeteissa ihan kärkijoukoissa. PKLSD:ssä eli Puolan ja Liettuan sosialidemokraateissa hän kirjoitti 50-sivuisen PKLSD:n ohjelma, jonka yhdestoista vaatimus on pysyvän armeijan lopettaminen. “Työväenluokka ei tarvitse sotia. Ne hyödyttävät vain kapitalisteja, jotka pyrkivät lisäämään voittojaan ja sortamaan myös omaa kansaansa. Aseistettu kansanmiliisi, kuten Sveitsissä, pystyy puolustamaan omaa maataan ulkoista hyökkäystä vastaan ja on myös paras suoja kansalle sortoa vastaan.”

Lähestyttäessä 1910-lukua, Rosa Luxemburgin kirjoituksissa militarismin ja siirtomaasotien tuhoisat seuraukset nousivat keskeisimmälle sijalle. Toukokuussa 1911 hän julkaisi kaksiosaisen artikkelin, jonka toinen osa kantaa nimeä 'Rauhan utopia' käsitellen rauhan- ja aseistariisunnan kysymyksiä. Artikkeli pohjusti SPD:n valtiopäiväryhmän aloitetta järjestää militarismia koskeva keskustelu. Rosa sanoo, että “varsinainen kysymys puolueen laajojen joukkojen kannalta on, esitetäänkö sosialidemokratian periaatteellinen kanta selvästi ja johdonmukaisesti ja auttaako tämä keskustelu levittämään joukkojen parissa sosialidemokratian käsitystä militarismin ja kapitalistisen yhteiskunnan olemuksesta. Porvarilliset piirit luulevat, että maailmanrauha ja aseistariisunta voidaan saavuttaa vasta yhdessä kapitalistisen luokkavallan kanssa. On paljastettava diplomaattien varjopeli ja sanojen ja tekojen ristiriita kapitalistisessa todellisuudessa, kuten Haagin konferenssissa.” Tämä konferenssi pidettiin vuonna 1907, ja siellä Saksa oli kieltäytynyt vähentämästä sotavarusteluja ja tunnustamasta sovintotuomioistuinta, jonka piti sovitella kansainvälisiä selkkauksia.


Mitä lähemmäs edettiin ensimmäistä maailmansotaa, niin Rosa Luxemburg ei vedonnut enää yksin työväenluokkaan vaan mainitsi muun muassa, että “sota on onnettomuus, joka koskee mitä laajimpia joukkoja poliittisiin mielipiteisiin katsomatta”.


Kesäkuussa 1913 Saksan valtiopäivillä äänestettiin historian suurimmista määrärahoista armeijalle. Aluksi SPD suhtautui tähän kriittisesti, mutta lopulta puolueen ryhmän edustajia saatiin taivutettua asian taakse sopimalla ylimääräisen omaisuus- ja perintöveron toteuttamisesta armeijan määrärahojen lisäämisen ohella. Rosa Luxemburg kirjoitti oppositiopolitiikasta: “Meillä ei ole milloinkaan uutta taktiikkaa. Se on vain ikuista puolustautumista opportunismia vastaan, jossa puhutaan vain vanhasta, hyväksi koetusta taktiikasta. Meidän on päinvastoin edettävä voimakkaasti, vaadittava enemmän toimintakykyä ja hyökkäystä.”


Syytteet ja vankilatuomio


Vuonna 1914 Rosa tuomittiin vuodeksi vankilaan, mutta sai terveydellisistä syistä lykkäystä. Hän oli puhetilaisuuksissa puhunut taistelusta sodan vaaraa vastaan ja kehottanut työläisiä olemaan ampumatta ranskalaisia ja muita veljiään, mikäli sota syttyy. Tuomiostaan Rosa kommentoi: “Kristillis-germaanisessa valtakunnassa on valtiopetos, jos tahtoo toteuttaa oleellista käskyä lähimmäisenrakkaudesta, jota niin monet kristilliset virastot ja kirkon opit saarnaavat. Minulle saneltiin raskas rangaistus, kun teen sen, mikä on jokaisen sosialidemokraatin velvollisuus, avata kansan silmät näkemään, että on rikos aloittaa sota ja käydä sotaa, molemminpuolista tappamista, sen sijaan että edistettäisiin inhimillistä kulttuurisolidaarisuutta kaikkien kansojen ja rotujen välillä.”


Rosan puhekiertueella sanomistaan sodanvastaisista kannanotoista Saksan sotaministeri nosti Rosaa vastaan toisen syytteen armeijan loukkaamisesta. Oikeudenkäyntiä jouduttiin lykkäämään, sillä Luxemburgin aloitteesta oli kerätty todisteita yli tuhannesta sotilaiden pahoinpitelystä, ja näiden todisteiden painoarvo oli suuri.


Ensimmäinen maailmansota


Elokuun alussa 1914 Saksan keisari julisti yleisen liikekannallepanon ja valtiopäivät hyväksyi uudet sotamäärärahat. Rosa Luxemburg ja hänen läheinen toverinsa Clara Zetkin otti yhteyttä kaikkiin SPD:n valtiopäiväedustajiin, joiden olettivat olevan rauhan kannalla, mutta tästä porukasta he eivät saaneet juurikaan kannatusta. “Koko maailma on kuin hullujen huone. Tämän suuruiset historialliset tapahtumat hävittävät kaiken kiukun, jäljelle jää vain kylmä harkinta ja sisukas toiminta.”


Samana päivänä, kun valtiopäivät oli hyväksynyt asemäärärahat, hyökkäsi Saksa Belgiaan. Rosa Luxemburg halusi julkisesti sanoutua irti tästä äänestyksestä, ja lähetti 900 oppositioon kuuluvalle SPD:n toimitsijalle sähkeen, kysyi heidän mielipidettään äänestyksestä ja kutsui yhteiseen neuvonpitoon Berliiniin. Vain Clara Zetkin vastasi tähän sähkeeseen heti.


Syyskuussa Rosa ja Karl Liebknecht lähtivät matkustamaan eri puolille Saksaa kokouksiin puhumaan sotaa vastaan ja keskustelemaan sodanvastaisen toiminnan järjestämisestä.


"Sosialidemokratian kriisi"


Helmikuusta 1915 seuraavan vuoden helmikuuhun Rosa Luxemburg istui vankilassa, johon hänet oli tuomittu vuotta aikaisemmin sodanvastaisista puheista, mutta oli saanut lykkäystä. Siellä hän kirjoitti tunnetuimman teoksensa “Sosialidemokratian kriisi”, jossa hän arvosteli puolueen johtohenkilöitä sotapolitiikan peesaamisesta ja takin kääntämisestä. Rosa esittelee kirjassa lainauksia puolueen julkaisuista muutamaa vuotta taaksepäin, joiden mukaan “imperialismin vastainen taistelu muuttuu...yhä enemmän pääoman ja työn väliseksi ratkaisutaisteluksi. Sodan vaara, taloudellinen ahdinko ja kapitalismi – rauha, hyvinvointi kaikille, sosialismi, ne ovat vaihtoehdot.”


Kirjassa Luxemburg myös valottaa sitä, kuinka maailmansotaa oli valmisteltu jo vuosia. Kilpailu siirtomaiden valtaamisesta oli kiihtynyt ja käynnissä oli jo hiljainen ja salainen kaikkien kapitalististen maiden sota kaikkia vastaan Afrikan ja Aasian kansojen kustannuksella.


Kun SPD luopui yhtäkkiä kansainvälisen solidaarisuuden ja rauhan periaatteesta, sen oli löydettävä perustelut täyskäännökselleen. Ensimmäiseksi tuli taistelu tsarismia vastaan, se on “sotaa kulttuurin puolesta” toisteli sosialidemokraattinen lehdistö. “Mikäli Euroopan vapaus pelastetaan, Eurooppa saa kiittää siitä Saksan aseiden voimaa.” Sosialidemokraattinen lehdistö jopa runoili, että sota on vieraiden kansojen vapauttamista.


Viimeiset vaiheet


Rosa Luxemburg vapautui vankilasta helmikuussa 1916, mutta jo saman vuoden heinäkuussa hänet vangittiin uudestaan, koska hän oli sosialidemokraattien kokouksessa puhunut sotaa vastaan. Vankilassa hän jatkoi työskentelyä ja kirjoitti lentolehtisiä ja artikkeleita, joita julkaistiin illegaalisti Spartakus-nimisessä julkaisussa. Rauhankysymyksestä hän kirjoitti “Parlamentti ei pysty ratkaisemaan sodan ja rauhan kysymystä, kysymystä kansainvälisyydestä ja nälänhädästä, vaan se tehdään tehtaissa, työpaikoilla ja kaduilla.”


Tällä kertaa hän joutui olemaan vangittuna yli 2 vuotta. Rosa vapautui vankilasta 9.11.1918. Tuolloin hän oli 47-vuotias ja heti työssä kiinni yötä päivää. Hän vaikutti erityisesti uudessa Spartakus-liitossa, joka julkaisi oman ohjelmansa. Vuodenvaihteessa 1918-1919 Spartakus kokoontui ja päätti perustaa Saksan kommunistisen puolueen. Rosa oli mukana perustamassa puoluetta ja puolusti osallistumista seuraaviin kansalliskokouksen vaaleihin, joihin puolue ei sitten kuitenkaan lähtenyt.

Luxemburg murhattiin 15.1.1919.



Luxemburgin työstä


Rosa Luxemburg taisteli kynällään. Hän halusi vaikuttaa varsinkin nuoriin ja sivistyneistöön. Hän ei tarjonnut uusille tulokkaille pelkästään marxismia, vaan pyrki etukäteen vastaamaan kysymyksiin, joita aiheuttaa tietämättömyys ja ennakkoluulot. Joulukuussa 1905 Puolassa oli yleislakko, jonka aikoina hän kirjoitti: “Jotta emme menettäisi kasvavia mahdollisuuksia, joita yleislakko ja mielenosoitukset Puolassa antoivat, meidän on saatava julkaisujen tulva… kirjoitan, kunnes silmäluomet menevät kiinni väsymyksestä.” Tämä sitaatti kuvastaa Luxemburgin sitoutumista ja ahkeruutta työväenluokan taisteluiden eteen.


Olen sitä mieltä, että se mitä Rosa Luxemburgin elämänasenteesta ja työtyylistä voisi kaikki meistä ottaa mallia, on optimistisuus ja usko omaan tekemiseen, mutta niin, että siitä ei tule itsekeskeisyyttä tai itsensä nostamista framille liiaksi. Eräs sitaatti Rosalta on erityisen mainio. Ensimmäisen vankilakerran aikana maaliskuussa 1906 hän kuvaili kirjeessä huonoja oloja vankilassa ja totesi loppuun: “Tämä kaikki kuvaa vain ympäristöä, ei minun mielialaani, joka on, kuten aina, erinomainen.”

19 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki