Etsi
  • Jiri Mäntysalo

Reiluus, kohtuus ja mihin kuntien rahat riittää


SKP:n rauhanryhmän 17.5. järjestämän Zoom-keskustelun banneri.

Toimin alustajana SKP:n rauhanryhmän järjestämässä Zoom-keskustelussa "On pätäkkää, louvoo ja hilloo, mutta kuka lyö rahoiksi" maanantaina 17.5. Tässä alla kokonaisuudessaan oma alustukseni keskusteluun.


"Tässä keskustelussa on hyvät kolme kärkeä. Kohtuus, reiluus ja rahojen riittävyys. Nämä kaikki on välttämättömiä pohdintoja vaikuttamisessa ja politiikassa – mutta ei ole ollenkaan ihan sama, mistä perspektiivistä näitä pohtii. Kohtuus, reiluus ja rahojen riittävyys on siis subjektiivisia teemoja, mutta vain osa niistä perspektiiveistä vie meitä ja yhteiskuntaa eteenpäin ja hyvinvoinnin lisäämiseen.


Mun mielestä kohtuus ja reiluus kunnissa on asukaslähtöinen pohtimisen aihe. Kohtuullista on, että kuntalaiset tietävät, mihin verorahoja käytetään – ja on kohtuullista vaatia, että rahaa kohdistetaan asukkaiden palvelujen ja ympäristönsuojelun intresseillä. Reilua on se, että asukkailla on aitoa valtaa päättää asioista – ja on reilua vaatia päätöksenteon vallan laajentamista koko kunnan yhteisölle esimerkiksi pienempien kaupunginosavaltuustojen, kyläneuvostojen ja kunnallisten kansanäänestysten avulla.


Kysymys siitä, mihin kuntien rahat riittävät, on erinomainen. Samainen kysymys on varmasti pyörinyt jokaisen kuntavaaliehdokkaan päässä, enemmän tai vähemmän, kuluneina kuukausina ja vaalien välilläkin. Kuntien rahoista käydään jatkuvaa verbaalista taistelua eikä se ole läheskään aina mitään mieluisaa kuultavaa esimerkiksi omasta näkökulmastani tai yleisestä ihmisten perspektiivistä.


Vanhentuneet ja puhkikulutetut argumentit ovat hyvin tehokkaita mielialan lamauttajia ja ihmisten karkottajia ihan missä tilanteessa vaan, mutta erityisesti kun puheen alla on yhteiskunta ja politiikka.

Kuluneet ajatusmallit siitä mihin kuntien rahat riittää tai ei riitä, on yksi oleellisimmasta syistä siihen, miksi monet ihmiset sanovat ettei heitä kiinnosta politiikka. Vanhentuneet ja puhkikulutetut argumentit ovat hyvin tehokkaita mielialan lamauttajia ja ihmisten karkottajia ihan missä tilanteessa vaan, mutta erityisesti kun puheen alla on yhteiskunta ja politiikka, jonka iso osa ihmisistä käsittää nurinkurisesti, eli että politiikkaa tehdään vain tietyissä tilanteissa ja tiettyjen ihmisten toimesta.


Miten nämä kuluneet ajatusmallit sitten näkyy ja mitä sellaisia on? Jokainen kuntavaaliehdokas, joka on joskus osallistunut vaalipaneeliin tai edes seurannut kuntapoliittisen ryhmän juttuja somessa, tietää että usein uudet, tuoreet ja muutosta peräänkuuluttavat näkökulmat saavat vastaansa kriitiikkiä, jonka tarkoituksena on yksinkertaisesti lopettaa näiden uusien näkökulmien tuomisen keskusteluun.


Kun nämä uudet näkökulmat tulevat radikaalin vasemmiston suusta, ja kun nämä näkökulmat liittyvät siihen, mitä radikaali vasemmisto esittää, niin keskustelun tukahduttamista harjoittaa etunenässä oikeisto. Aina löytyy joku koppava persu, joka inhoaa joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä, koska hänen mielestään hänellä itsellään pitäisi olla oikeus ajaa vaikka kaupasta sisään. Aina löytyy joku liian suuret luulot itsestään omaava paikallinen yrittäjä, joka vastustaa kaikkia toimia, joilla vaikka parannettaisiin köyhimpien elintasoa, vain koska hänen firmansa ei ole hakenut ikinä mitään tukia yhteiskunnalta.


Uusia, tuoreita ja muutosta peräänkuuluttavia näkökulmia tuo esiin johdonmukaisemmin ja selvimmin juurikin radikaali vasemmisto.

Ja tarkemmin sanottuna, niiden näkökulmien ei tarvitse edes tulla radikaalin vasemmiston suusta, jotta oikeisto olisi joukolla lyttäämässä aloitteen esittäjää ja solvaamassa henkilökohtaisuuksilla. Riittää, että esität jotain, mihin oikeiston käsityskyky ei yllä. Mutta joka tapuksessa tällaisia uusia, tuoreita ja muutosta peräänkuuluttavia näkökulmia tuo esiin johdonmukaisemmin ja selvimmin juurikin radikaali vasemmisto.


Vaalikoneiden perinteinen kysymyksenasettelu, tarvitaanko veronkorotuksia vai palveluista leikkaamista, on kulunutta ajattelua. Kuluneet ajatusmallit kiteytyy siis siihen, että uusia ajatuksia halutaan vastustaa joko 1) vain vastustamisen ilosta, 2) se aiheuttaa tietyissä piireissä puolustautumisen refleksin aivan saman tien tai 3) koetaan, että niihin ei ole fiksua käyttää nyt rahaa, vaikka se ei suoraan olisikaan pois jostain muusta.


Ja nyt päästään takaisin siihen rahakysymykseen. Eli mihin kuntien rahat riittää.


Kuntatalous ei ole mikään kevyt tai selkein kokonaisuus. Jonkinlaisen kuvan siitä antaa kuntien omat talousasiakirjat – budjetit ja tilinpäätökset, joissa on kuitenkin suhteellisen kätevästi listattu tulot ja menot, muun muassa verokertymät ja kunnan eri osa-alueisiin käytettävät rahat. Siksi suosittelisinkin, että kaikissa kuntapolitiikkaan kantaa ottavissa poliittisissa vaikuttajaporukoissa, aktivistiryhmissä ja miksei ihan perheissäkin istuttaisiin muutaman kerran vuodessa alas ja käytäisiin yhdessä läpi oman kunnan talouslukuja, koska ne antaa perspektiiviä omaan vaikuttamiseen sekä käsitystä kuntatalouden laajuudesta ja merkityksestä.


Kunnat on ollut syvässä ahdingossa taloutensa kanssa jo pitkään, ja jatkuvat taloushuolet painaa etenkin pieniä muuttotappioisia maaseutukuntia. Kuntaan vaikuttavat ilmiöt eivät ole vain siitä paikallisesta toiminnasta kiinni, vaan Suomessa tapahtunut aluepolitiikan alasajo, työpaikkojen ja asumisen edellytysten jatkuva tietoinen keskittäminen Etelä-Suomeen sekä vuosikymmeniä leikkurin alla olleet kuntien valtionosuudet ovat kaikki jättäneet syvät jäljet kuntatalouksiin.


Muutetaan politiikka sellaiseksi, että kuntalaiset voivat hyvällä omallatunnolla myöntää olevansa poliittisia.

Paljon on tietenkin kunnista itsestäkin kiinni ja loppujen lopuksi kuntatalous on poliittisia valintoja. Se, että työllistetäänkö omiin julkisiin palveluihin lisää väkeä vai myönnetäänkö paikkakunnan isommalle yritykselle investointitukia, on poliittinen valinta. Se, että annetaanko yhteisten julkisten tilojen rapistua ja hiljentyä vai pidetäänkö infrasta huolta ja järjestetäänkö kunnan omaa kulttuuritoimintaa yhdessä asukkaiden kanssa, on poliittinen valinta. Se, että jäädäänkö kunnissa surkuttelemaan huonoa taloustilannetta vai otetaanko kuntien omilla äänillä kantaa myös valtakunnanpolitiikkaan, on poliittinen valinta.


Poliittisten valintojen valtuustoihin valitaan 13. kesäkuuta uudet kunnan- ja kaupunginvaltuutetut. SKP haluaa olla muuttamassa Vantaan kurssia niin, että kaupungista rakennetaan työllisyyden ja hyvinvoinnin veturi asukkaita varten. Kaupunki työllistää Vantaalla nyt yli 11 000 ammattilaista, mutta voimme tarjota laadukkaita ja turvattuja työpaikkoja myös paljon useammille. Tunnuksemme kuntavaaleissa on Hävittäjämiljardit kuntapalveluihin! Kuntavaalitavoitteina haluamme, että Vantaan kaupunki asettuu kymmenien miljardien hävittäjähankintoja vastaan sekä vaatii reippaita korotuksia valtionosuuksiin. Me haluamme, että kaupungilla lyhennetään työaikaa 6 tuntiin päivässä ja avataan uusia työpaikkoja yhteisiin julkisiin palveluihin. Me haluamme korjata lähipalvelut toimiviksi ja purkaa eriarvoisuutta, laajentaa lähidemokratiaa sekä edistää joukkoliikenteen laajentamista ja kehittämistä maksuttomaksi. Me haluamme asettaa Vantaan vuokra-asuntoihin vuokrakaton ja poistaa asunnottomuuden turvaamalla jokaiselle oman kodin. Ja me haluamme huolehtia asuinalueiden ja lähiöiden siisteydestä, viihtyvyydestä ja esteettömyydestä sekä suojella lähiluontoa. Meillä on käsillä sellainen ohjelma, jonka takana me voimme seistä ja sanoa, että tämä on kohtuullista, tämä on reilua ja tähän riittää rahat. Muutetaan politiikka sellaiseksi, että kuntalaiset voivat hyvällä omallatunnolla myöntää olevansa poliittisia.

5 katselukertaa0 kommenttia