Puheenvuoroni Matinkylän Pirtin tapahtumassa 23.10.
Ajankohtaisista ajankohtaisin rauhankysymys Suomessa on HX-hävittäjähankinnat. Se ei ole rauhankysymys sen takia, että näillä hävittäjillä haluttaisiin tuoda rauhanpolitiikkaa mukaan tähän suomalaiseen ilmapiiriin vaan ne vakavasti nimenomaan estää tätä. HX-lyhenteen ensimmäinen kirjain tulee korvattavasta koneesta (H niin kuin Hornet) ja kirjainta X käytetään seuraajaehdokkaan tunnuksena.
Sanotaan, että uusilla hävittäjillä halutaan korvata Hornettien voima täysimääräisesti, mutta todellisuudessa nyt ollaan hankkimassa isompia voimia. Ja kuitenkin, hävittäjien merkitystä ilmapuolustuksessa paisutellaan ihan törkeästi. On monia asiantuntijoita, joilla on realistinen kuva siitä, miten Suomen kaltaisen valtion ilmapuolustusta pitäisi kehittää, mutta he eivät ole sitä mieltä, että meillä olisi mitään syytä hankkia hyökkäämiseen tarkoitettuja monitoimihävittäjiä.
Tämä laaja, koko maata koskettava HX-hävittäjähanke ei ole ainut ruma poliittinen projekti, mikä pitää kaataa rauhanaktivismilla.
Kymmeniä miljardeja ollaan nyt heittämässä tarpeettomaan ja valtavan epädemokraattiseen hankkeeseen vaan sen takia, että poliittisella eliitillä on ensinnäkin suuri tarve miellyttää Yhdysvaltoja ja Natoa, ja heillä tuntuu olevan tavattoman suuri usko siitä, että Venäjä hyökkää tänne sotilaallisesti, vaikka tällaisessa hypoteettisessa tilanteessa näillä hävittäjillä ei olisi asiaa vastaan kummoistakaan merkitystä.
Se millä on tähän ja moneen muuhunkin asiaan merkitystä, on rauhantyö ja rauhanpolitiikka. Olen pitkään miettinyt asiaa ja tullut siihen johtopäätökseen, että rauhantyössäkin pätee sama hyvä näkökulma kuin ympäristöaktivismissakin, eli täytyy pyrkiä toimimaan paitsi laajasti kantaa ottaen, niin myös mahdollisimman paikallisesti. Tämä laaja, koko maata koskettava HX-hävittäjähanke ei ole ainut ruma poliittinen projekti, mikä pitää kaataa rauhanaktivismilla. On paljon paikallisia kysymyksiä, mihin rauhantoimijoilla on varmasti paljon sanottavaa.
Konkreettinen vaatimus siitä, että jokaisen ihmisen oikeus omaan kotiin pitää toteuttaa ja konkreettinen vaatimus siitä, että autoteiden sijaan pitää rakentaa lisää kevyen liikenteen väyliä ja joukkoliikennettä – nämä on myös rauhanpoliittisia vaatimuksia, jotka perustuu inhimillisyyden sekä luonnon ja ihmisen rauhanomaisen yhdessäelon puolustamiseen.
Rauha ei ole siis vain sotatilan puuttumista vaan hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden rakentamista. Rauhanaktivismi on myös demokratian ja tasa-arvon tukemista, ja sitä kun me vastustetaan Espoon Laajalahden ja Soukan lähikirjastojen lakkauttamista.
Rauhan, ympäristön ja solidaarisuuden työ on parasta yhdessä tekemistä ja kansalaisvaikuttamista.
Olen tullut koko ajan yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että rauhanaktivismi, ympäristöaktivismi ja solidaarisuustyö on kaikki yhteensopivia teemoja, joista saa aktivistina eniten intoa, kun ne nimenomaan yhdistää. Ja tämä yhdistäminen auttaa myös konkreettisessa aktivismissa, kun rauhan kannalta huonot hankkeet on myös monesti ympäristölle huonoja, ja niin edelleen. Rauhan, ympäristön ja solidaarisuuden työ on parasta yhdessä tekemistä ja kansalaisvaikuttamista.
Kiitos tapahtuman järjestäjille tärkeästä aloitteesta ja mahdollisuudesta puhua täällä tänään!