Ostoskoridemokratiaa ja tekosyyt apteekin hyllyltä
Vaaleista toiseen toistuva ilmiö, nykyisten valtapuolueiden selvä suosiminen, on tullut ilmi isojen medioiden ja tapahtumajärjestäjien toiminnasta. Ei siinä siis mitään uutta, mutta alkaahan se olla aika selvää, mitä todellisia syitä tälle ulkopuolelle jättämiselle on.
Eduskunnan ulkopuolisten puolueiden syrjintää harrastavat monenlaiset tahot. Kyse ei ole siis vain oikeistolaisten ilkeilyistä, vaan rintamassa on mukana myös itseään poliittisesti sitoutumattomiksi kutsuvia medioita ja organisaatioita.
Työntekijäkeskusjärjestö SAK piti 10.5. vaalipaneelin nuorisojärjestöjen puheenjohtajille, mutta kutsuttuina oli vain eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöjen edustajat. Lähetin Kommunistinuorten puheenjohtajana tästä palautetta SAK:hon.
SAK:n nuorten toimesta ollaan myös järjestämässä lähiaikoina Helsingin kysymyksiin keskittyvä paneelikeskustelu, jossa mukana on vain neljä ehdokasta, joista kaksi samasta puolueesta - vasemmistoliitosta. Allianssin, Kulta ry:n ja Olympiakomitean Tulevaisuuden kunta -paneelissa on taas mukana vain eduskuntapuolueiden puheenjohtajat.
On tapahtumajärjestäjän vastuulla organisoida keskusteluista hallittuja ja kiinnostavia, mutta kumpikaan ei kärsisi, jos mukana olisi muutama panelisti lisää tai sitten vaihtoehtoisesti järjestettäisiin toinenkin vastaava paneelikeskustelu.
Esimerkkejä pienempien puolueiden ja nuorisojärjestöjen syrjimisestä on monia, ja paikallistasoilla vielä enemmän. Nyt kun kyseessä on kuntavaalit, on altavastaajan asemassa varmasti myös monet paikalliset yhteislistat ja valitsijayhdistykset, jotka joidenkin järjestäjien toimesta tietoisesti unohdetaan vaalitapahtumista.
Puhutaan 'ostoskoriaktivismista', kun osa tämän päivän vaikuttamisesta on luonteeltaan vapaamuotoista, ei-niin-järjestäytynyttä, kampanjasta toiseen siirtymistä ja mm. nettiadressien kirjoittamista. Onko suurten ryhmittymien kanssa yhteistyön tekeminen ja pienempien unohtaminen tapahtumajärjestäjiltä siis 'ostoskoridemokratiaa' - valitaan mieleiset?
Miksi näin?
Vakioselitykset pienempien ryhmittymien jättämiselle vaalikeskustelujen ulkopuolelle ovat rajallinen aika ja panelistien määrän rajaaminen. Kun on hetken tätä touhua seurannut, käy selväksi, että nämä ovat törkeitä tekosyitä. On tapahtumajärjestäjän vastuulla organisoida keskusteluista hallittuja ja kiinnostavia, mutta kumpikaan ei kärsisi, jos mukana olisi muutama panelisti lisää tai sitten vaihtoehtoisesti järjestettäisiin toinenkin vastaava paneelikeskustelu. Tapahtumajärjestäjät ottavat tekosyynsä aina ikään kuin apteekin hyllyltä.
Jos valtamedian tarkoituksena olisi jakaa riippumattomasti tietoa ja herättää ihmisiä ajattelemaan ja pohtimaan kriittisesti, ei vaalisisältöjen keulakuvissa olisi muutamat vakionaamat suljetusta klubista.
Uusliberaalin vaihtoehdottomuuden näkökulman - joko tietoisesti tai pesuveden mukana - omaksuneet isot mediat eivät ole halukkaita hakemaan uusia, raikkaampia näkökulmia aikamme poliittiseen keskusteluun. Heille kelpaa porvaripuolueet ja pari vasemmalle kallistuvaa, jotta kunnissa, yhteiskunnassa ja globaalisti syvenevän eriarvoisuuden, luokkaerojen ja ympäristökriisin juurisyihin systeemin ja talousjärjestelmän tasolla ei tarvitse keskusteluissa mennä.
Jos valtamedian tarkoituksena olisi jakaa riippumattomasti tietoa ja herättää ihmisiä ajattelemaan ja pohtimaan kriittisesti, ei vaalisisältöjen keulakuvissa olisi muutamat vakionaamat suljetusta klubista.
Valitettavasti myös julkisesti omistettu Yle jatkaa aina yhtä laiskaa ja huonoa linjaansa niputtamalla eduskunnan ulkopuoliset puolueet samaan tv-vaalitenttiin, vaikka kaikki ehdokkaita asettavat puolueet voitaisiin esimerkiksi sekoittaa ja jakaa kahteen eri tenttiin. Yle antaa muutenkin uutis- ja vaalisisällöissään selvän etulyöntiaseman nykyisille valtapuolueille, joka on yksinkertaisesti epäreilua ja perustelematonta.
Kansankokouksia me tarvitaan
Ei se ole demokratiaa, jos vain isojen median ja järjestäjien ennalta sopimilla henkilöillä ja ryhmittymillä on mahdollisuus käydä vaalikampanjaa. Eikä esimerkiksi Ylellä pitäisi olla mitään syytä pelätä uuden energian virtaamista vaalikeskusteluihin, kuten ehkä porvarillisilla medioilla on syytä.
Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Jouko Jokinen on sanonut SKP:n puheenjohtaja JP (Juha-Pekka) Väisäselle osoitetussa vastineessa, että "kansankokous studiossa ei synnytä hyvää tv-ohjelmaa." Onko siis Jokisen mielestä toimittu hyvin silloin, kun valtapuolueiden johtajat määrittävät mitä mieltä asioista saa olla, eikä moni ihminen koe edes äänestämistä enää merkityksellisenä?
JP Väisänen kuvaa ulkopuolelle jättämisen asetelmaa hyvin myös valtiontukien näkökulmalla: "Me SKP:ssä emme saa euroakaan valtiontukea vaan vaalit tehdään jäsenten ja tavoitteidemme takana olevien lahjoituksilla. Eduskuntapuolueet ovat jo valtionrahoituksensa ansiosta merkittävässä etuasemassa."