Miksi on tulossa Marinin aktiivimalli eikä työpaikkoja?
Uusi pohjoismainen työvoimapalvelumalli on nimi, jonka taakse on helppo piiloutua. Siitä Marinin hallitus on antanut lakiesityksensä 7.10., ja siihen sisältyy työnhakijan velvoite hakea jatkossa neljää työpaikkaa kuukaudessa.
Juha Sipilän ja Sanna Marinin hallituksissa on paljon samaa. Kumpikaan ei näytä tietävän, että työttömät hakevat jo nyt ja koko ajan töitä. Passivoituminen ja työn hakematta jättäminen ovat kokonaisuutta katsoen keksittyjä ongelmia, joilla viedään huomiota pois todellisista pulmista.
Nyt hallituksen olisikin korkea aika laatia valtion työllistämisohjelma.
Työpaikkoja on edelleen moninkertaisesti vähemmän kuin työttömiä työnhakijoita. 10 työnhakijaa ei mitenkään mahtu yhteen avoimeen työpaikkaan. Nyt hallituksen olisikin korkea aika laatia valtion työllistämisohjelma, jolla selvitettäisiin laajasti julkisen sektorin lisähenkilöstön tarve sekä sen pohjalta yhdessä kuntien kanssa avattaisiin kuntiin (sote-palvelutkin ovat ainakin vielä hetken kuntien vastuulla) ja valtiolle runsaasti uusia työpaikkoja.
Pohjoismaisessa työvoimapalvelumallissa lisätään TE-palvelujen resursseja 70 miljoonalla eurolla vuodessa. Tämä merkitsee asiakaspalvelun vahvistamista noin 1200 asiantuntijalla. TE-toimistojen vuoden 2019 resursseihin verrattuna lisäys on noin 40 prosenttia. Hyvä näin, vaikkei se kuitenkaan riitä nostamaan resursseja tasolle, jolla ne olivat ennen 'valtion tuottavuusohjelmien' käynnistymistä.
Miksei työvoimaviranomaisten taholta voida tehdä toimia, jotta työpaikkailmoituksia keskitettäisiin jälleen yhteen julkiseen TE-toimistojen palveluun ja näitä piilotyöpaikkoja tuotaisiin näkyväksi?
Työnhakijan kannalta yksilöllinen, tilanteeseen sopeutettu ja ystävällinen palvelu on tärkeää. On pidettävä huoli palvelun tarkoituksenmukaisuudesta, jotta työnhakijalle ei tule kuvaa, ettei palvelusta ole mitään hyötyä. Oleellista on kuitenkin keskustella ja tutkailla ajankohtainen työnhaun ja työelämän tilanne.
Sanotaan, että työttömien pitää pyrkiä löytämään piilotyöpaikkoja ja pitämään koko ajan silmällä useita kanavia. Miksei työvoimaviranomaisten taholta voida tehdä toimia, jotta työpaikkailmoituksia keskitettäisiin jälleen yhteen julkiseen TE-toimistojen palveluun ja näitä piilotyöpaikkoja tuotaisiin näkyväksi? Ei ole työttömän vika, jos työnantajat eivät itse tajua julkistaa tarvettaan uudelle työvoimalle.
Olen pettynyt, että oma ammattiliittoni Pro ei puuttunut kannanotossaan tähän koko lakiesitykseen sisältyvään vääristyneeseen ajatusmalliin ja inhottavaan käsitykseen, jolla syyllistetään työtöntä usein hänestä riippumattomasta tilanteesta. Koko ay-liike sahaa omaa oksaansa, jos tällainen käsitys hyväksytään silloin, kun vallassa on demarivetoinen hallitus.