Joukkoliikenne on meidän!
Oikeisto ja Helsingin kaupungin viranhaltijat edistävät täyttä häkää HKL:n eli Helsingin kaupungin liikenneliikelaitoksen yhtiöittämistä. Nimenomaan 'täyttä häkää' sopii tähän osuvasti, sillä bisnesajattelun ulottaminen kuntalaisten yhteisiin palveluihin ei tiedä hyvää joukkoliikenteen kehittämiselle, mutta yksityisautoilun etua se saattaa lisätä. Oikeistolla ei yksinkertaisesti ole luotettavuutta joukkoliikenteen kehittämisessä ja vaikuttavan ympäristöpolitiikan toteuttamisessa. Juurikin näitä toimia kuitenkin tarvitsemme kaupunkipolitiikan muuttamisessa vastaamaan aidosti pyrkimyksiä ympäristö- ja ilmastokriisin pysäyttämiseen. Helsinki ei sitä yksin tee, mutta sillä on Suomen pääkaupunkina oma osansa. Ensinnäkin, yhtiöittämishanketta ajetaan virheellisillä väitteillä. Nykymuotoinen liikelaitosrakenne ei haittaa uusien investointien tekemistä, jos siitä ei tekemällä tehdä ongelmaa. Kunnat voivat tehdä yhteisiä kalustohankintoja ilman HKL:n yhtiöittämistä ja pilkkomista. Alueellinen yhteistyö ei edellytä yhtiörakennetta. HKL:n houkuttelevuus ja työnantajaimago raideliikenteen asiantuntijoiden silmissä on varmasti etupäässä työehto- ja palkkauskysymys - ja asiantuntijoiden riittävyys on koulutuskysymys.
On kiinni periaatteista, halutaanko joukkoliikenteen palvelevan yhä useampia ihmisiä.
Toiseksi, maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan professori Miloš N. Mladenović Aalto-yliopistosta julkaisi juuri kiinnostavan artikkelin yhtiöittämishankkeen valmisteluista. Mladenović näkee, että ”HKL:n muuttamisprosessissa kaupungin omistamasta liikelaitoksesta vaihtoehtoiseen muotoon on epäonnistuttu tähän mennessä kahdessa kriittisessä osa-alueessa: 1) meneillään oleva prosessi ei ole riittävän läpinäkyvä päätöksen merkittävyyttä ajatellen, ja 2) meneillään oleva prosessi ei vaikuta olevan riittävän kattava päätöksen merkittävyyttä ajatellen.” Onko HKL:n yhtiöittämisen vastustaminen nyt kuitenkin jotain periaatteellista? voisi joku kysyä. Politiikassa kaikki on periaatteellista ja kaikki periaatteet pohjaavat joihinkin tavoitteisiin. On kiinni periaatteista, halutaanko joukkoliikenteen palvelevan yhä useampia ihmisiä vai ohjata toimintojen pilkkomisten, yhtiöittämisten ja kilpailuttamisten kautta HKL:n kalustoa ja liikevaihtoa yksityisen bisneksen käsiin. HKL:n yhtiöittämishanketta vastaan puhuvat faktat ja todennäköisyydet. Raitioteiden ja metron kaluston, verkoston ja liikennöimisen toteuttaminen saman organisaation puitteissa tuo paljon hyötyjä.
Osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa, ja vaikka HKL:n johtokunnan entinen puheenjohtaja Laura Rissanen (kok. tietenkin) kuinka vakuutti, ettei voitontavoittelu ole yhtiöittämisen taustalla, on sanomattakin selvää, että oikeiston ajamalla yhtiöittämishankkeella pyritään ulottamaan bisneksen kouraa asukkaille kuuluviin palveluihin. Tämä on ennenkin tietänyt palvelutason heikkenemistä ja demokraattisen kontrollin karkaamista entistä kauemmas asukkaista. Huomionarvoista on myös, että HSL:n hallitus otti kantaa yhtiöittämishankkeeseen Helsingin kaupungille 15.6. toimitetussa lausunnossaan kertoen, että ”yhtiömuotoon siirtymisellä ei ole mitään automaattista vaikutusta esitettyihin tavoitteisiin” sekä toteamalla, että ”HKL:n esityksessä on sivuutettu asiakasnäkökulman toteutuminen osakeyhtiössä... Perustelut keskittyvät täysin yhtiön sisäiseen tuotantonäkökulmaan.”
Onko työntekijöiden osaamista, kokemuksia ja tietotasoa otettu huomioon organisaatiomuutoksia suunniteltaessa? Väitänpä, että ei.
Sivuutettu on myös työntekijät. Yhtiöittämistä vastaan on käynnistetty työntekijöiden toimesta kampanja ”Päätepysäkki HKL:n yhtiöittämiselle”, joka suosittelen seuraamaan somessa (Instagram, Facebook, Twitter). Monestiko työntekijöitä on kutsuttu kertomaan näkemyksiään yhtiöittämisestä? Onko työntekijöiden osaamista, kokemuksia ja tietotasoa otettu huomioon organisaatiomuutoksia suunniteltaessa? Väitänpä, että ei. Kai oikeisto ja viranhaltijajohto pelkää, että työntekijöiden suusta voi tulla niitä 'vääriä näkemyksiä'.
Nyt tarvitaan selvää, läpinäkyvää, tehokasta ja ennen kaikkea demokraattisesti hallinnoitua organisaatiorakennetta.
Asukkaiden liikkumisen, asuinviihtyvyyden ja liikenteen sujuvuuden kannalta fiksuin käänne pääkaupunkiseudun kaavoituspolitiikassa olisi laittaa painopiste entistä vahvemmin joukkoliikenteeseen ja kevyeen liikenteeseen sekä kokonaan autottomien alueiden lisäämiseen. Nämä toimet ovat myös ympäristöystävällisiä. Nyt tarvitaan selvää, läpinäkyvää, tehokasta ja ennen kaikkea demokraattisesti hallinnoitua organisaatiorakennetta, joka toteutetaan parhaiten kunnallisten toimintojen ja liikelaitosten avulla. Osoitetaan päätepysäkki HKL:n yhtiöittämiselle!