Hiroshima-puheeni DSL:n Marx-opistossa 6.8.

Video puheesta kuvattuna Vähäjärven kurssikeskuksessa, Hämeenlinnan Hauholla katsottavissa täällä!

Hyvät toverit!

Hiroshima-päivää muistetaan Suomessakin ilahduttavasti useilla paikkakunnilla. Olin levittämässä Vantaan Rauhanpuolustajien Hiroshima-päivän tapahtuman julisteita muutama päivä sitten, kun eräs paikallinen kysyi 'Liittyyks toi siihen Yhdysvaltojen pommi-iskuun?'. Kyllä liittyy, vastasin. Hiroshima-päivän merkeissä muistetaan Yhdysvaltojen toteuttamissa ydinpommien pudotuksissa Japanin Hiroshimassa ja Nagasakissa kuolleita ja vammautuneita ihmisiä.

Vuoden 1945 ydinpommien tuhoisuutta ja valtavaa kärsimystä pyritään edelleen vähättelemään. Moni on varmasti kuullut esimerkiksi koulussa sellaisen arvion, että toisen maailmansodan päättymisen kannalta ydinpommien pudottaminen oli tarpeen. Lisäksi he, jotka puhuvat nyt ydinaseiden puolesta, ovat ilmeisesti niitä, jotka kiistävät Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommi-iskujen uhrien muistamisen välttämättömyyden – ehkä olankohauksella 'onhan noista jo aikaa'.

Ja onhan niistä. Mutta tekeekö se koetuista kauheuksista jotenkin pienempiä? Tai estääkö se uusien kauheuksien syntymistä? On hyvä huomata, missä maailmassa me elämme tänä päivänä. Vuonna 2019 sotilasmenoihin käytettiin maailmassa yli 1,92 biljoonaa dollaria. Kasvua vuodesta 2018 oli 3,6 prosenttia. Luku oli silloin 2019 korkein kylmän sodan päättymisen jälkeen. Viime vuonna pandemiasta huolimatta sotilasmenojen kasvua jatkettiin 2,6 prosentilla ja jälleen ollaan ennätysluvuissa kylmän sodan päättymisen ajoista.

YK:n ydinaseet kieltävä sopimus astui voimaan tämän vuoden alusta, mutta mukana ei ole yhtäkään ydinasemaata – tai Suomea, joka hakee säännöllisesti eräältä läntiseltä ydinasevallalta konsultaatiota ulkopolitiikkaan ja asevarusteluun.

Sanomattakin on selvää, että Suomen hallituksen suunnittelemat HX-hävittäjät eivät edistä rauhaa tai ihmisarvoista elämistä.

Ihmisoikeuksia sekä valtioiden ja kansojen itsemääräämisoikeutta loukataan jatkuvasti monessa paikassa maapallolla. Oikeus rauhaan ei toteudu käytännössä vieläkään. Rauha tarkoittaa muutakin kuin sotilaallisen konfliktin poissaoloa – se tarkoittaa ihmisarvoisen elämän edellysten, turvallisuuden tunteen, perusoikeuksien, puhtaan luonnon, matalan kynnyksen vaikutusmahdollisuuksien ja demokratian toteutumista aidosti.

Sanomattakin on selvää, että Suomen hallituksen suunnittelemat HX-hävittäjät eivät edistä rauhaa tai ihmisarvoista elämistä. Älyttömän kalliit Nato-yhteensopivat hyökkäysaseet tulevat maksamaan ainakin 30 miljardia euroa. Tämä raha tullaan ottamaan muun muassa kunnilta, palveluista ja sosiaaliturvasta. Mittakaava on siis se, että hävittäjähanke ottaa saman verran rahaa kuin 64:n lastensairaalan rakentaminen.

Puhutaan sananen rauhantyöstä. SKP:n Uudenmaan piirijärjestön vuonna 1981 julkaisemassa puoluetyön oppaassa puhutaan rauhanvastaavista ja painotetaan analyysin merkitystä rauhantyön ajankohtaisista kysymyksistä, imperialismin vastaisen taistelun ja kansainvälisen solidaarisuustyön tehtävistä sekä kamppailusta Pohjolan muuttamiseksi ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi.

Joukkotyön muotoja mainittiin muutama; lehtien levitys, osallistuminen Rauhanpuolustajien toimintaan, nimienkeruu, julkilausumien levitys jne. Rauhannäkökulma on meille kommunisteille varsin selvä ja kollektiivinen, mutta rauhantyöhön osallistumista voidaan aina tarjota useammille tovereille. Meillä on SKP:n rauhanryhmä, joka tekee aktiivista hyvää työtä ja moni meistä kuuluu rauhanjärjestöihin – kannustan siihen kaikkia.

Perutaan hävittäjähankinnat, lopetetaan Nato-yhteistyö, allekirjoitetaan ja ratifioidaan YK:n ydinasekieltosopimus ja ryhdytään rauhaa rakentavan sillanrakennuksen tielle ulkopolitiikassa.

Hiroshima-päivän viettäminen ei ole siis ainoastaan menneen muistamista – vaan toimintaa, jotta lopulta kaikilla olisi rauha ja tulevaisuus. Nämähän liittyy vahvasti myös ympäristökriisin torjuntaan.

***

Toverit!

Toisin kuin vanha sanonta väittää - sotaan valmistautumisella ei turvata rauhaa vaan ylläpidetään sairasta asevarustelun kierrettä, joka kytkeytyy imperialistiseen suurvaltojen pääomapeliin. Näin ylläpidetään kansoja ja rauhaa vastaan hyökkäämistä taloudelliset edut mielessä. Haluaako Suomi olla aktiivisesti tukemassa tätä? Jos maamme poliittinen eliitti haluaisi antaa ei-vastauksen, hävittäjähankinnat peruttaisiin, Nato-yhteistyö lopetettaisiin, Suomi allekirjoittaisi ja ratifioisi ydinasekieltosopimuksen ja ryhtyisi rauhaa rakentavan sillanrakennuksen tielle ulkopolitiikassa. Mutta minusta tuntuu, että poliittinen eliitti ei halua antaa ei-vastausta enää edes puheissaan.

Entistä voimakkaampana on siksi meidän julistettava ei – ei koskaan enää sotaa, ei koskaan enää ydinaseita! Me puolustamme sitä, mitä vastaan sodalla monesti hyökätään – edistystä, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa.